Arthur Conan Doyle: Myrkkyvyöhyke (10 mk (Karisto) #46 (1941))
Kirja: Kaikesta päätellen tämä Doylen kirja on julkaistu suomeksi ainoastaan kaksi kertaa, joista tämä on se jälkimmäinen. Mutta runollisesti ajoitettu kirjan julkaisu. Tämä toinen kerta lopetti Kariston 10 mk:n sarja, kun taas ensimmäinen painos aloitti Kariston romaanisarjan.
Mutta se, että tämä on julkaistu suomeksi ainoastaan kahdesti, on aika outoa. Doylen maine on edelleen kova niin Suomessa kuin maailmallakin. Maine, joka perustuu Sherlock Holmesiin, mutta kuten tämä kirja todistaa, Doyle kirjoitti paljon muutakin.
En ollut tiennytkään, ennen tätä, että hän kirjoitti maailmanlopusta. Vanhahtavasti mutta kuitenkin uskottavasti. Hyvin perusteli maailmanlopun syyn, loputtomasti kävi muka-älykkäitä keskusteluita kirjan henkilöiden välillä syistä ja seurauksista ja vähemmälle huomiolle jätti maailman kuvaamisen maailmanlopun jälkeen. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka tuossa oli monta sellaista asiaa, mitä inhoan kirjallisuudessa, Doyle sai tämän tällaisena toimimaan. Kiinnostuksella ja innolla tämä luki, halusin saada tietää mitä henkilöille tapahtuu ja miten koko soppa saadaan loppuun ja kasaan.
Loppu nyt kuitenkaan ei ollut mitenkään mahdottoman originelli ja ihmeellinen, mutta sekään ei saanut lässähtämään reisille, ainoastaan ajattelin, että ”noinhan sen pitikin mennä”.
Hieno kirja, jossa mukana ajankuvan mukaista lokeroivaa ja alentuvaa maailmankuvaa, mutta sekin kuuluu asiaan. En canceloi, alkuperäinen juttu kuitenkin on kirjoitettu yli 110 vuotta sitten. Silloin nyt asiat olivat vain erilailla.
Suomennos: Samaa suomennosta käytetty molemmilla kerroilla, eikä se kauhean hyvä suoritus ole. Paljon kompurointia ja lauserakenteita, mitkä jäivät tarkoitukseltaan epäselviksi. Kummallisia suomennosratkaisuja, jotka todistivat, että Salonen ei ihan osannut englantia. Mutta en ole yhtään varma, että haluaisinko edes lukea tätä kirjaa ns. oikealla suomennoksella. Tämä nyt vain sopi tähän juuri oikein.
Kansi: Uskallan väittää, että kansi on kotimaista tuotantoa. Juuri tuon kaltaista maalaustaidetta on käytetty loputtomasti kotimaisissa painoksissa ja aina tuo on kaunista. Tuokin, tuntemattomaksi jäävän taiteilijan maalaus sopii todella hyvin kirjaan ja on tunnelmaltaa juuri oikea ja ajankuvaltaan osuva. Kerrassaan upeaa.
Minä sanon: 
Palone

: Lue jo!
: Kannattaa harkita lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää