ArviotLinkitYhteydenototKiitosHaku
|
|
| S. Devil: Kuoleman kehtolaulu (Kilpi #2 (1968)) Kirja: Jo etukanteen on painettu mainos, että seuraava numero tätä piskuista lukemista ilmestyisi elokuussa 1968, mutta ei tuota koskaan tainnut tulla. Mikä ei kyllä menetys ollut millään tasolla, sillä nyt luettuani nämä molemmat ilmestyneet numerot, oli tämä kyllä yhtä kakkakuraa. Pitkään luulin, että nämä olisivat kotimaista tuotantoa, mutta ainakin tämä kakkosnumero oli selkeästi käännöstyötä ja huonoa sellaista. En tiedä, mistä tuo nimimerkki ”S. Devil” napattiin, mutta kai tuohonkin joku hyvä syy taas oli. Juonena lieviä mystisiä piirteitä omaava lukitun-huoneen-arvoitus ja tylsä sellainen, mihin kovasti viskistä pitävä automekaanikko törmää. Mukana tietysti halukkaita naisia, isokokoisia rikollisia ja lisää viskiä. Kaikki elementit oikein, mutta kun ei vaan lähtenyt. Lukemista ei yhtään auttanut runsaat latomisvirheet. Jotkut rivitykset olivat väärässä järjestyksessä, kokoaniset sivut olivat painautuneet paperille vinossa ja joissakin riveissä oli selkeästi liikaa mustetta, että kokonaiset sanat tuhraantuivat. Toivottavasti kustantaja Ecapaino ei käyttänyt tätä malliesimerkkinä miten tuottavat painotuotteita Lahden seudulla, kuten lehdykäisen lopussa olevat mainokset julistivat. Suomennos: Vaikka todisteita ei ole, väitän, että tämä oli käännöstuote. Niin paljon siihen viittaavia asioita löytyi. Kuten: ”Permanentti hymy”. Ettei vain kyseessä olisi ollut alun perin ”permanent smile” joka ei kuitenkaan taida permanentti olla. Ja vastaavia hassuuksia oli niin paljon, että niidenkin viihde arvo loppui. Kansi: Kansi jälleen varastettu jostain ja tekijänä tekijämies Gerry Powell. Paljolla tekstillä yritetty vakavissaan kantta pilata, mutta onhan tuo silti nätti, värimaailmaltaan ja kuvitukseltaan. Ennen tehtiin niin paljon nätimpiä kansia. Minä sanon:  Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |
