PäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitosHaku

#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ

Nicolas Freeling: Kuolema Amsterdamissa (Jännityksen mestarit #18 (1988)) Kirja: Ensimmäiseksi lukemakseni Van der Valk kirjaksi valikoitui ensimmäinen Van der Valk kirja. Katsellessani taustatietoja Freelingiin ja Van der Valkiin, törmäsin tietoon, että tämä muistuttaa Simenonin Maigret-kirjoja ja että on olemassa parikin Van der Valk tv-sarja. Mielestäni en ole lukenut ikinä Maigretia taikka nähnyt tuota sarjaa, joten pääsin tutustumaan asiaan puhtaalta pöydältä. Kyllä kannatti, hyvähän tämä oli. Vaikka puoleen väliin kirjaan oli Freeling sijoittanut hahmoja syventävän ja taustoja taustoittavan pitkän osion, joka jurnautti tarinan kulun pysähdyksiin, niin tuonkin luki kakomatta, koska Freeling on rakentanut hahmoistaan kiinnostavia ja halusin tietää, miten heille käy ja miten tilanteisiin oli päädytty. Ilman tuota keskikohtaa tämä olisi ollut täydellisyyttä. Muutenkin Freeling on sijoittanut tarinan aikaan, jota kuvaili hyvin: Toisen maailmansodan jälkeiseen Amsterdamiin, ei heti sodan jälkeen vaan aikaan, jolloin sodasta oli joku muutama vuosi. Hyviä vinkkauksia sota-aikaan ja päähenkilöiden kohtaloihin tuossa melskeessä. Myöskin se, miten Freeling kuvaa Amsterdamin paikkoja ja tunnelmaa on todella uskottavaa. Joko hyvin tehtyä taustatyötä tai itse koettua, sekä sota-aika ja Amsterdam. Ihailtavan paljon ja kaikkialla kirjassa myös tupakoidaan. Ennen oli helpompaa ja paremmin. Itse Van der Valk oli mitä suurimmissa osin sivuosassa tässä kirjassa ja teki tutkimuksiaan pimennossa. Sen takia lukijana minun oli täysin mahdotonta edes yrittää arvata kuka on syyllinen vaikka vähän epäilinkin jotain sellaista, mikä paljastui ratkaisuksi. Seuraavan Van der Valkin päätymistä lukemisen alle odottaessa. Suomennos: Kaksi suomentajaa ahersi tämän kimpussa. Tuo parivaljakko on muutenkin suomentanut paljon muutakin. Olisi kiinnostavaa tietää, millainen työnjako heillä on. Hyvää työtä, osaavaa. Toivottavasti kirjassa olevat ladontavirheet tulivat vasta ladontavaiheessa eivätkä suomennoksen aikana. Olisi myös kiinnostava tietää, millä ajatusjuoksulla kotimaiseen nimeen päätyi "kuolema", kun alkuperäisessä nimessä kuitenkin on "love". Kansi: Antero Kröger taisi harrastaa valokuvausta ja Antero lavasti kansikuvia perinteitä kunnioittaen näitä kirjoja varten. On ruusua, pyssyä ja tissivalokuvia. Kaikkia, mitä löytyy kirjastakin. Tissikuvat eivät taida olla Anteron itsensä ottamia vaan jostain leikattuja ja vähän sumennettuja. Mutta jos ovat Anteron otettuja.... hattu päästä kunnioituksesta. Hyvin kirjaan sopiva kansi. Takakannessa on tyylikkään herrasmiehen kuva, rusetti kaulassa ja kaikki. Taitaa olla Nicolas Freeling itse. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: : Lue jo! : Kannattaa harkita, lukemista : Ihan jees : Jos ei parempaa luettavaa ole : Vaikka juurihoitoon ennemmin : Vältä kuten syöpää