Kari Nenonen: Kottosen kootut murhat (FBI #4 (1986))
Kirja: Maailmassa ja eritoten Suomessa on ihan liian vähän Kari Nenosen kaltaisia kirjailijoita. Nykyään ollaan niin tosissaan ja niin aikuisia ja niin oikeita-kirjailijoita. Pitäisi olla enemmän tälläistä selkeää viihdettä. Samaan hengenvetoon vaadin, että varsinkin Suomeen pitäisi saada Viihdeviikarien kaltainen kustantaja, joka ennakkoluulottomasti kokeilisi ja täyttäisi kauppojen ja kioskien hyllyjä halvalla viihteellä, jolla ei olisi tavoite olla vakava ja aikuinen.
Sillon kun Nenonen oli hyvä, hän oli todella hyvä. Ja tämän kirjan kanssa Nenonen oli todella hyvä. Puolessa välissä oli kyllä hetki, jolloin oli ihan liikaa selitystä ja hahmojen tausoittamista, niin siltä tämä toimi todella hyvin. Vakka yleisesti ottaen vakavasti alkoholisoituneet päähenkilöt ärsyttävät nykyään enemmän kuin ennen, niin nyt tuokaan ei ärsyttänyt niin paljon kuin normipäivänä.
Loistavaa graafisen väkivaltaista viihdettä sopivalla vauhdikkuudella. Ei mitenkään nokkelan omaperäinen juoni ja rikos, mutta mukavia osumia vakoiluineen tämän päivän itänaapurin hölmöilyyn kaikuina 80-luvulta sekä sopivassa määrin ihmissuhdedraamaa.
Aivan loistavaa, ei suurta kirjallisuutta, mutta aivan kerrassaan loistavaa.
Kansi: Taitelijana Salvador Fabá, jonka maalaamia kuvia näyttää olleen käytetyn lukuisissa sarjoissa. Mikä ihme tuo on, sillä mies oli taitava. Kuvana tosin kolme oikeastaan toisiinsa saatikka itse kirjaan liittymättömiä kuvia, mutta juuri oikeita tämmöisen kirjan kanneksi. On blondin pää, konetuliasemies ja tähtäimessä vakavasti haavoittunut mies. Ei tuo myyvä ja silmiin tarttuva ole, mutta sopiva.   
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää