Timo Surkka: Aika-ajot helvettiin (Jerry Cotton #1/2000)
Kirja: Vuonna 1999 Kolmio-Kirja teki likimain pyhäinhäväistyksen lopettamalla Jerry Cottonin. Luojan kiitos, Musiikki-Mainos otti ja jatkoi n. vuotta myöhemmin sankarin seikkailujen julkaisua.
Nokei, tunnustan, en edes minä jaksanut enää Kolmio-Kirjan lopun aikojen Cottoneita seurata, mutta heti Musiikki-Mainoksen toimeen tarttuessa, tartuin minäkin tukijoihin ja tilasin Cottonin. Vaikka nyt on kuitenkin pakko marista: ei Musiikki-Mainoksen Cottonien julkaisu kovinkaan säännöllistä ole ollut, on kuitenkin ilo joka kerran ollut suuren suuri, kun uusi Cotton on eteisen lattialta löytynyt.
Vaikka tässä Cottonissa on kaikki elementit mukana: muka-nokkelaa sanailua, vauhdikkaita ja höhliä juonen käänteitä, tutut salamat kappaleiden välissä ja koko vakio Cotton kaarti mukana, niin ei tämä lähellekkään Cottonin sitä kulta-aikaa jolloin Seppo Tuisku oli ruorissa ja kirjoittajina Pesä, Kolehmainen, Raivio ja muut, pääse. Pikkasen liikaa yrittämästä Timo Surkalla tuntuu olevan miehen änkiessa tarinaan mukaan Nokian puhelimen ominaisuuksia, Rytsölöiden Lamborghini seikkailuja ja karaokea laulavan Jerry Cottonin. Vauhtia mies saa aikaiseksi vaikka muille jakaa, ei tässä paljoa pysähdytä jännitystä tai juonta kehittelemään, mutta kuitenkin se viimeinen uuumph tuntuu puuttuvan.
Ilokseen tämän nyt toisen kerran kuitenkin lukaisin. Edellisen kerran näytän tämän lukeneen heti tuoreeltaan tämän ilmestyessä, mutta tuosta kerrasta ei ole mielen sopukoihin jäänyt ensimmäistäkään pipanaa, että tykkäsinkö vai enkö. Nyt tämän lukaisi työyön jälkeen päiväunilta herätessä sängyssä makoillen pahemmin irvistelemättä. Ja nopeasti lukaisikin, ei tässä ollut kuin 47 sivua vaikka koko teoksessa oli sivuja 66. Loppu sivut on täytetty joko mainoksilla ja aika kattavan oloisella eroon-huumeista-listalla sekä New Yorkin kartalla josta oli hauska seurailla, missä päin itse seikkailussa liikuttiin. Eniten hymyjä sai aikaan lehden lopusta löytyä aukea viivoja otsikolla: "Muistiinpanoja".
Apinalaatikosta löytyy maininta: "Translated by Timo Surkka". Noin helpostikko saksmanneja voi hämätä, kun tämä teos on kuitenkin alkuperäinen, ei käännös?
Kansi: Mainio pastissi menneisyyden Cottoneista. Mustavalkoinen kuva, tuttu logo ja kaikki, ihan niin kuin aina ennenkin, mitä sitä rikkomaan toimivaa. Kummallinen asento kansikuvapojalla kuitenkin on.
Takakannessa on "Keräilykuva 1/2000", Jaguar XKR Coupe, juuri sellainen kun Jerry ottaa punaisen hirmunsa tilalle sen räjähtäessä päreiksi. "Keräilykuva"…. kai joku sitten ihan moisia vielä seinälleen pistää.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää