Jeff Conter: Kukkia kuolemalta (Jeff Conter #2/1963)
Kirja: Mitä mainiointa ja sujuvaa dekkarointia New Yorkin huumekoukeroissa. Suoraviivaista, nopeaa luettavaa ilman sen suurempia kommervenkkejä. Juuri sellaista ihanuutta, mihin silloin joskus rakastuin palavasti ja edelleen nämä toimivat.
Mistään ei käy selville, että kuka mahtaa olla kirjailija, mutta välillä mukaan vilahtavat todella kauniit ilmaisut antavat ymmärtää, että kirjailijalla olisi ollut hinkua kirjoittaa jotain paljon arvostetumpaakin kuin nämä vihkoset. Toivottavasti sai tunnustusta.
Mutta hyvä tämä oli, sanoisin, että mallisuoritus miten tämmöinen tehdään hyväksi. On konna, joka saa palkkansa, on toimivaa ajankuvaa nykyään kielletyin rotu-sanoin, on lievä vihjaileva rakkaus sivujuonne ja sankarillinen sankari, jonka elämän valintoja, jotka ovat johtaneet niin intohimoiseen lain rakastamiseen ei perustella, mutta pääasia on, että sankari on oikeassa ja pelastaa päivän. Ainoa suurempi miinus tulee huumeista ja näennäisestä tietämättömyydestä niistä. Tosin, en kiellä, etteikö Suomi olisi 60-luvulla ollut niin puhtoinen lintukoto, että suomentaja ei tiennyt asiasta mitään ja käänsi hommat vähän sinne päin.
Ippasen kyllä ärsyttää, kun mistään ei saa selkoa myöskään siitä, mikä tämä tarina oli alun perin. Sitä kautta olisi saanut helposti selville, milloin tämä oli julkaistu josta voisi päätellä kirjoittamisajankohdan. Ehkä kuitenkin joku päivä.
Suomennos: Suomentaja jää tuntemattomaksi myös. En voi sanoa olevani tästä yllättynyt. Mutta kauniita lauseita tästä löytyi. ”Kapakoiden ovet, jotka olivat päivällä vain silloin tällöin saaneet haukotellen narisuttaa saranoitaan, availivat ja sulkivat nyt ahkerasti leukojaan”. Viehättävää.
Mutta voin myös kuvitella, että suomentajalla meni heroiini ja kokaiini sekaisin, jos asiasta ei ollut 60-luvulla pahemmin tietoa. Ainakin sellainen vaikutelma jäi, kun kaikki käytetty huume tässä oli kokaiinia. Tosin, en asiasta omakohtaisesti mitään tiedä, joten voin olla väärässäkin. Kaikki tietoni kuitenkin on peräisin vain viihdekulttuurista.
Kansi: Kannessa on pinteessä nainen, jonka hiukset saattavat olla punaiset, kuten itse teoksessakin, jossa hän oli pinteessä. Ei nykypäivän standardien mukaan kovinkaan myyvä kansi, mutta hienolta tuo näyttää, kaikki teoksen tiedot hienosti näkyvillä. Ennen oli selkeämpää.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää