Ellery Queen (oikea nimi: Stephen Marlowe): Kuolleen miehen tarina (Tikari-kirjat #6 (1966))
Kirja:
Lukuisista nimimerkillä Ellery Queen kirjoittaneista johtuen, ei voi sanoa, että Ellery Queen olisi mikään laadun tae, vaikka nimimerkin kirjat varsin haluttuja keräilykohteita ovatkin. Yksi nimimerkillä kirjoittaneista oli 22. helmikuuta 2008 kuollut Stephen Marlowe.
Tunnetumpi Marlowe on Chester Drum kirjoistaan. Tuosta sarjasta minulla on mielikuva, että olisin kovastikin tykännyt. Valitettavasti läheskään samaan ei mies pääse tällä kirjallaan, joka oli yksinkertaisesti ihan vitun tylsä.
Oikein kipeää teki lukea.
Aloitin kirjan Hotel Orlandossa Lontoossa ja sain loppuun lennolla takaisin Suomeen ja viimeisen sivun luettuani, tunsin tehneeni työvoiton.
Ensimmäisestä sivusta lähtien joku tökki. En osaa sanoa tarkalleen, mikä oli vialla, mutta ei vain kulkenut. Kirja ei tuntunut koskaan lähtevän käyntiin ja kirjoitustyyli aiheutti ärsytystä läpi koko teoksen. En ole valmis suomentajan viaksi asiaa tuuppaamaan, vaan syytän kokonaisuudessaan Stephen Marlowea. Ehkä syynä vastentahtoisuuteeni oli se, että jo ensimmäisellä sivulla kirjan kertoja-minä vaihtui kolmannesta persoonasta ensimmäiseen ja takaisin.
Kaikki kuolivat ja tuskin kukaan tuli iloiseksi kirjan aikana. Ainakaan minä en tätä pysty mitenkään hyvällä muistelemaan.
Suomennos: Suikkanen oli aikanaan kääntämisen rautainen ammattilainen ja sen huomaa tästäkin kirjasta. Työnsä mies teki tässäkin kirjassa hyvin. Olisi kiva tietää, että aiheuttiko kirjan kääntäminen yhtä kovaa kipua Suikkaselle kuin minulle sen lukeminen.
Kansi: Kansi on parasta koko kirjassa. Jostain syystä Viihdekirjat päätti tämän pökäleen uudestaankin julkaista sarjassaan jossa niputti kaksi kirjaa samoihin kansiin. Ihan tosi, ei olisi kannattanut. Tosin siitä löytyy sama tyylikäs kansi.
Mutta kuten sanottu, kansi on tyylikäs ja eroottisesti latautunut vaikkakin tupakalla taka-alalla oleva kaveri onkin lähinnä hölmistyneen näköinen.
Tosin yläreunan punainen leikkaus on aika tökerösti jälkeenpäin lisätyn näköinen, mutta kaipa silloinen graafikko oli sitä mieltä, että asia on hyvä noin.
Propsit ropsahtavat myös kirjasarjan logosta. Yksi tyylikkäimmistä koskaan tehdyistä sarjatunnuksista.
Takakannessa on juuri naisen tissien alta katkaistu kuva, magentalla värjättynä. Sama magentta myös värjää juonikuvaelmaa. Ja se on karkean näköistä.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää