Pete Garroway (oikea nimi: John Usher Gray): Mr Garroway hillitsee itsensä (Tiikeri-sarja #2 (1955))
Kirja:
Suurimman osan tästä kirjasta luin krapula-aamuina Seinäjoen Cumuluksessa Provinssirock 2008:n aikana. Eli tunnustan, että pikkaisen nuhjainen mielikuva tuosta syystä tästä kirjasta tuon takia jäi.
Kuten arvata saattaa, niin nimi "Pete Garroway" on salanimi. Oikeaa nimeä en sata varmasti löytänyt miehelle, mutta Juri Nummelinin blogi väittää oikean nimen olevan John Usher Gray. Tiedä sitten tuosta totuudesta, sillä suorittamalla haun kirjan originaalilla nimellä tuli osumia tasan kaksi. Nämä sivut ja tuo Jurin blogi. Että uskotaan sitten, että Pete Garroway on John Usher Gray.
Toinen kirja Tiikeri-sarjaa ja pikkasen paranee hölkötys tuosta ykkösosasta, sillä tämä oli ihan vauhdikasta peruskauraa. Samantapaista leikkimielisyyttä textissä oli kuten esim. 70-luvun Jerry Cottoneissa. Unohtamatta pakollista naisten ihailua, tupakan polttoa ja viskin nauttimista.
Pikkasen sekava, pikkasen hölmö ja kovasti oli yritystä saada jännitystä aikaiseksi.
Kohtelias kirja tämä oli. Viimeisellä sivulla seisoo "Näkemiin!" ja allekirjoituksena "Pete Garroway".
Ei tämä mestariteos ollut, hyvin olisin elämääni pystynyt elämään eteenpäin, vaikka koskaan tätä en olisi lukenutkaan. Mutta juuri sopivaa krapula-aamujen palautumislukemista.
Paras hetki on mainittava: Pete Garroway todistaa, että ei omaa minkään asteisia rotu-ennakkoluuloja vaan olisi valmis panemaan juuri kohtaamaansa kiinalais-syntyperäistä naista. Se kohta nauratti.
Suomennos: Suomentaja jää tuntemattomaksi, kuten niin usein muissakin kirjoissa siihen aikaan, jolloin tämä julkaistiin. Suurimman uroteon tuo tuotematon suomenkielensankari sai aikaan itse kirjan nimessä. "Mr. Garroway hillitsee itsensä". Mistäköhän tuo tuli? Ei tuo Garroway kovin hyvin itseään kirjassa hillinnyt, mutta…. Niin…. Aina välillä sanat katoavat.
Kansi: Kannessa on nimikirjoitus, mutta siitä en ainakaan minä saa mitään selvää. Jos joku saan, niin kertokoon toki. Kunnia on annettava sille, jolle kunnia kuuluu. Sen verran komeat varjostukset on taiteilija saanut aikaiseksi kannen ruutupaitaan.
Kovasti aikakauden näköinen kuva. Karskin näköinen mies, nykypäivän standardin mukaan likimain rikollisen näköinen kaveri, tirkistelemässä peittävässä uimapuvussa olevaa naista, joka taas näyttää kuin olisi jostain matkailumainoksesta irroitettu.
Teoksen nimi kaareutuu tyylikkäästi kannen alaosassa ja kirjailijan nimi melkein hukkuu kannen yläosassa.
Nyt kun olen tuijottanut kuvaa tässä intensiivisemmin, niin tulin tulokseen, että se on aika ruma. Hyi.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää