Mickey Spillane: Minä, kostaja (Mickey Spillane #1 (1983))
Kirja:
Spillannen ei niin mahdottoman laajan tuotannon huomioon ottaen, on miehen kirjoja julkaistu Suomessa useaan otteeseen. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta mikäs siinä on näitä julkaistessa uudestaan. Loistaviahan nämä ovat. Varsinkin tämä esikoisteos.
Kylmää, tylyä ja anteeksiantamatonta. Juttu kulkee täysillä eteenpäin eikä leiki. En kuitenkaan tälle täyttä viittä palluraa anna, jokin lievästi määrittelemätön tirvaisu jää puuttumaan, joka tönäisisi tämän ultimatiivisten klassikoiden joukkoon. Mutta likelle moista tämä pääsee.
Kirja julkaistiin vuonna 1947 eli vain pari vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Johtuneeko tuosta juuri päättyneestä suuresta seikkailusta, että maailma (eli tässä tapauksessa Amerikka) oli valmis tämän tason anteeksiantamattomaan raakuuteen. Kaikki oli jo nähty ja koettu.
En pidä sitä yhtään ihmeellisenä, että Mike Hammeria pidetään esikuvana esim. Dirty Harrylle, hyvin samankaltainen hahmo on kyseessä. Tuota ajattelumallia seuraten, Mike Hammer on myös esikuva hahmoille kuten Judge Dredd, Punisher ja Mack Bolan ja Executioner. Ja jos vielä pohditaan lisää, niin tarkoittaako tuo ajattelu malli, että Mickey Spillane on isä-hahmo kaikille näille kostaja-tyyppisille laki-omiin-käsiinsä-kavereille. Niin sujuvaa, vaikuttavaa ja tehokasta kirjoittamista Spillane tässä esikoisteoksessaan esittää, että on hyvillä mielin valmis antamaan tuon manttelin hänelle.
Suomennos: Kuten Kari Nenoselta odottaa saattaa, kerrassaan hyvän suomennoksen mies on tehnyt. Juuri sopivan 40-luvun loppulaisen, juuri sopivasti 80-luvulle päivitetyn.
Mutta hei, ihan oikeesti, kuka muuta odottikaan Kari Nenoselta?
Kansi: Tämäkö tässä kuvassa on Mike Hammer? Tämä pikkutakkijuippi virittelemässä .45:staan? Missä on hattu? Missä on kravaatti? Ei ei, Kolmiokirjan vuoden 1983 graafikko, nyt rupsahti metsään ja syvälle.
Kunniaksi sarjalle ja tuolle graafikolle on myönnettävä, että sarjassa aika pitkälle jaksettiin noudattaa samaa tyylikästä tumman puhuvaa ja tekstiasultaan jämäkkää ulkoasua. Mutta mitä aivopieru pääsi joltakulta, kun sarjan viimeinen osa piti luoda pilaamaan koko hyvin alkanut sarja? Tehdä nyt yhtäkkiä kirjan kanteen tuo kirjan selkää myöten valloittava tunkkaisen punainen väri? Hyi.
Minä sanon:

Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää