Edward Levy: Kasvava uhka (Shokki #1 (1982))
Kirja:
Kahdeksankymmenluvun alussa Kolmiokirjat julkaisi tällä Shokki-nimellä kuusi kirjaa, kaksi kirjaa/vuosi, aina kesällä. Muistan kuin eilisen päivän, kun nämä kaksi ensimmäistä teosta ilmestyivät. Oli kesäloma koulusta ja vietin äitini kanssa pari viikkoa Vironlahdella jollain äitini tutun mökillä. Olin ennen tuonne lähtöä nähnyt nämä kirjat R-kiskilla ja ne polttelivat mieltäni kuin syöpä. Sain manguttua äitini pyöräilemään kanssani kylille, jossa paikallinen Info-kirjakauppa ei tajunnut ollenkaan, mitä halusin eikä äitini uskonut, että R-kioskista saisi kirjan. Infosta tarjosivat SaPoa. Mutta voitto tuli vonkaamalla ja sain äitini ostamaan kaksi sarjan ensimmäistä kirjaa Virolahtelaiselta R-kioskilta. Eli ei minulla ole kuin hyviä ja lämpimiä muistikuvia tästä sarjasta.
Tämä on tullut luettua sitten vuoden 1982 jälkeen useampaankin kertaan ja kaikessa pöhköydessään, suurissa tunteissaan ja surkeissa romanssin tyngissään, on tämä neroutta potenssiin n.
Ottaen huomioon, että tämä on yksi ensimmäisiä kirjoja tällä saralla sitten viiskytä-kuuskytä-lukujen jätti-hirviöt-tulee-ja-tappaa-kauhun ja sitä kautta syypäänä koko tämän kauhu-katastrofigenren uudelleen tulemiseen, on sille annettava kunniapaikka kirjallisuuden historiassa.
Samalla tavalla tämä on pöhkö kuten nuo em. mainitut 50- ja 60-luvuilla tehdyt katastrofielokuvat. Tässäkin iso uhka tulee, kukaan ei usko, kukaan ei ota tosissaan. Mutta uhka tulee ja tappaa ja sitten, huh huh, viime hetkessä löytyy pelastus epätodennäköisestä suunnasta. Tässä tapauksessa tuo uhka on jättiläishämähäkit ja ainakin minulle tuo uhka toimi. Toisaalta, olen myös hämähäkkikammoinen "mies".
Sympaattisia henkilöitä, päätöntä ryntäilyä, kuolemaa, surkuhupaisaa replikointia, hämähäkkien kutsumista hyönteisiksi ja loppu kuten slasher-elokuvista ja jäämme odottamaan jatko-osaa... jota tosin ei koskaan tainnut tulla.
Mutta. Klassikko, jossa ällötys kerroin tulee kohotettua heti alussa kun ensimmäinen hämähäkki munii viattoman teinin verenkiertoon munansa ja hämähäkin myöhemmin kuoriutuvat teinistä.
Suomennos: Kari Nenonen, kotimaisen pulp-kirjallisuuden valitettavan vaiettu sankari oli myös kova suomentamaan kirjoja. Useasti miehen nimeen suomentaja-krediiteissä törmää. Miehekkäästi tästäkin työstä mies suoriutuu.
Olisi kyllä kiinnostavaa lukea tämä kirja jossain välissä alkukielelläkin. Välillä tuli mieleen suomennoksesta, että Nenonen on itse kirjoittanut tämän. Saman tyylistä kielenkäyttöä kuin esim. FBI-sarjassa.
Nokei, yksi selkeä virhe löytyi ja se hymyilytti (sivu 38): "Los Angelesin suuri Griffith-puisto Hollywoodin kukkuloilla on pinta-alaltaan metrejä." Ei se sitten ihan kauhean iso ollut.
Kansi: Pelottava.
Uskoisin, että tuo saattaa olla teoksen jonkun painoksen alkuperäinen kansi. Todistetta asialle en löytänyt, löysin vain tämmöisen pari muuta kantta joista tämä miellytti minua enemmän:
Komea varjokuva.
Mutta hyvin tasapainoinen tuo kotimainenkin kansi kansi.
Punainen banneri, missä on sarjan nimi, komisti sarjaa kirjaan numero 4 saakka jolloin logo uudistui ja pyllähti pystyy. Sekään ei ole kauhean huono vaihtoehto.
Kuten sanottua, tasapainoinen kansi, kaikki hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, hyvällä kuvalla ja miellyttävillä väreillä varustettuna.
Klassikko myös kannen osalta.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää