Henry Kane: Pakokauhu (Pantteri-kirjat #3 (1955))
Kirja:
Heti alkuu on sanottava, että en ole tätä painosta tästä kirjasta lukenut. Luin kirjan aiemman, yksitoista vuotta ennen tätä tehdyn version.
Tämä on varhaisin omistamani ja lukemani Henry Kane-kirja, ei ainakaan mitään riemun kiljahduksen kaltaisia olotiloja tämä saanut aikaiseksi. Lähinnä pitkästymistä ja odotusta kirjan loppumisesta. Todellinen työvoitto oli se, että sain tämän loppuun.
Useammin kuin kerran tuli mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt valita luettavakseni tämä painos. Mutta valitsin tämän varhaisemman painoksen, koska tämä versio kirjasta on iskemätön. Ja sellaisena pysyköön.
Tylsä, tylsempi, tämä kirja.
Kovasi viinan kanssa leikkivät kaikki kirjan henkilöt, ilmeisesti ajavat autoa, ampuvat, tuumivat ja nussivat naisten kanssa paremmin kun ovat joka päivä pitkin päivää tintanneet tasaiseen tahtiin. Normaalisti olen tuon elämäntavan kirjallisen kuvaamisen kaksi peukaloa ylös kannattaja, tällä kertaa se ainoastaan ärsytti.
Hyi.
Suomennos: Ensimmäisen painoksen suomensi Kaarlo Nuorvala ja se ärsytti. Tämä suomensi Päivi Haukinen ja jää ikuiseksi arvoitukseksi, että olisiko tämäkin ärsyttänyt.
Kansi: Kaikenlisäksi tässä painoksessa on huomattavasti parempi kansi kuin ensimmäisessä painoksessa. Taiteilija on tuntematon, mutta kuvassa oleva uhka on selkeä irtirevittyjä mustia rintaliivejä myöten. Kuva kuvaa kirjan sisältöä ja kannessa olevan naisen katse pelkoa. Vaikka ensimmäinen painos sai yhden pallon, tämä saa kolme, joista kolme on pelkästään kannelle annettuja.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää