Les Martin: Bellefleurin kadotetut (Salaiset kansiot - The X-Files #1 (1995))
Kirja:
X-Files ei koskaan ole ollut minulle niin sydämen asia kuin joillekin se tuntuu olevan. Ihan hyvää tv-viihdettä ne ovat minulle edustaneet. Mutta ilmeisesti Semic oletti, että Suomessakin on em. hc-faneja niin paljon, että heille kannattaa tämmöinenkin kirjasarja luoda.
Lukukokemuksena tämä oli nopea. Sivuja 112 ja fontti valtavaa. Mutta toisaalta, X-Files sarjan ensimmäinen jakso, johon tämä perustuu, oli tunnin mittainen, että ei siitä loppupeleissä kovin paksua teosta saada noin niin kuin tie-in mielessä aikaiseksi.
Uskollinen tämä oli, tuli vahvasti mieleen X-Filesin ensimmäinen jakso, tuo jonkin moinen klassikko, missä Fox ja Mulder kohtaavat. Jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen muistin tämän kirjan ansiosta tuon jakson.
Ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta eipä kirjailija Martin sellaiseen näemmä ole erikoistunutkaan. Miehen Fantastic Fiction-sivulta käy ilmi, että hän on tehtaillut näitä tv-tie-in-kirjoja enemmänkin, mm. Indiana Jonesista.
Viihdyttävä. Luki. Ei naurattanu, ei itkettäny, ei aiheuttanu jännätystä. Luki.
Suomennos: Kustantajana oli silloinen Semic eli odotettavissa oli ihan hyvän tasoista suomennosta. Ja sitähän se oli. Sujui.
Kansi: Tämä sama kansi on näemmä kaikkien tämän kirjan versioiden kantena, välittämättä siitä, millä kielellä kirja on julkaistu.
Siinähän ne mullottavat, Fox ja Mulder, katsomassa ilmeisesti ufon poistumista. Pieni valokuva, iso X ja X-Files logo. Ilmoitus siitä, että perustuu alkuperäiseen TV-käsikirjoitukseen. Tylsähän tuo kansi on. Ei vakuuta.
Mutta kuka ikinä osaa pitää Gillian Anderssonia edes etäisesti kauniina? Näyttelijänä ok, kauniina ei.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää