Rikoscocktail #2/2000
Kirja: Ihan liian lyhyeen jäi KarPrintin Rikoscocktail julkaisu. Juuri tämän kaltaista, aloitteleville kirjailijanurasta haaveileville perustuvaa lehteä kaivataan kovasti tänä päivänäkin. Mikä olisi komeampaa kuin osoittaa kaupassa hyllyä ja sanoa perheelleen, että ”tuossa se on, minun tarinani”. Joku vastuuntuntoinen toimittaja vaan töihin valitsemaan novelleja, ettei ihan kaikkea, mikä käsiin saadaan pääse julkaisuun. Kuten taisi olla tässä toisessa ja viimeiseksi jääneessä Rikoscocktailissa. Tai tiedä sitten, millä perusteella novellit tähän valittiin. Ihanko tilaustöinä vai Karprintin omasta henkilökunnasta tai peräti perheestä. Toinen, mihin olisi, novellien laadun seurana, kiinnittää huomiota on ladonta ja se, että ei ihan niin paljon ladontavirheitä olisi, kuin tässä julkaisussa oli. Tai sitten 2000-luvun alussa taitto-ohjelmat tekivät omiaan.
Seuraavassa lyhyet kommentit julkaisun novelleista.
- Tarmo Vaahtera: Liian siisti ruumis: Lehden avaavaksi novellisi päätyi myös lehden paras ja toimivin tarina, myöskin sujuvimmin ja pohditummin kirjoitettu. Oikein pätevä huumekuolemaa selvittelevä tarina jonka kirjoittaja saanut mukaan mainion Helsingin paikallistuntemukseen perustuvan tunnelman. Tuttuja paikkoja vilisi, henkilöt olivat kiinnostavia ja tarina hyvä. Kuka Vaahteran Tarmo lienee, mutta toivottavasti on jatkanut kirjoittamistaan-
- Harri Härö: Pelon iltapäivä: Jotenkin tuntui, että tämän tarinan olen lukenut ihan liian monesti ennenkin ja vielä lisäksi paremmin ja enemmän jännitystä tuottaen. Parasta oli se kesäinen rapujuhlien alainen tunnelma, minkä Harri Härö oli onnistunut luomaan.
- ?: Sokea silminnäkijä - viimeinen niitti
- ?: Ruuvipenkkisyleily
- ?: Kuoleman suudelma ja tappava kosketus: Kolme tarinaa, joiden kirjoittaja jää tuntemattomaksi. Kaiken lisäksi yhdessä oli ihan liikaa murteella vääntämistä ja se on aina ei-ei-hyi-hyi. Nämä kolme ovat syy siihen, miksi perään kuulutin toimittajaa valitsemaan tarinoita tai ainakin antamaan rakentavia kommentteja, miten tehdä parempaa. Näistä yksikään ei toiminut eikä herättänyt, mitään kiinnostusta edes lukemaan, mitä olisi tapahtuman. Idea jokaisessa li jossain, mutta toteutus sakkasi.
Kansi: Sama kansi eri värillä kun ensimmäisessäkin numerossa. Mitä nyt graafikko vaivautunut tarinoiden nimet vaihtamaan kanteen. Edes mainoslausetta vaivautunut muuttamaan. Takakansiteksti antaa ymmärtää, että kyseessä olisi jotenkin kauhun tunteita herättävä julkaisu, mutta tuo kyllä jäi puuttumaan. Enemmänkin jännitystä tämä oli.
Etukannen sisäpuolella on tilauskuponki: ”4 numeroa 72,-”. Tuskin olisi julkaisua pelastanut, vaikka olisin silloin joskus tämän tilannut. Nykypäivänä tuommoinen tilaus kyllä houkuttaa enemmän, jos vaikka tukimielessä.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää