Henry Kane: Pakokauhu (Pantteri-kirjat #3 (1955))
Kirja:
Tämä on varhaisin omistamani ja lukemani Henry Kane-kirja, ei ainakaan mitään riemun kiljahduksen kaltaisia olotiloja tämä saanut aikaiseksi. Lähinnä pitkästymistä ja odotusta kirjan loppumisesta. Todellinen työvoitto oli se, että sain tämän loppuun.
Useammin kuin kerran tuli mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt valita luettavakseni tämän samaisen kirjan toinen painos, 11 vuotta myöhemmin julkaistu versio. Mutta valitsin tämän varhaisemman painoksen, koska kokoelmassani oleva myöhäisempi painos on iskemätön kirja. Ja sellaisena pysyköön.
Tylsä, tylsempi, tämä kirja. Kovasi viinan kanssa leikkivät kaikki kirjan henkilöt, ilmeisesti ajavat autoa, ampuvat, tuumivat ja nussivat naisten kanssa paremmin kun ovat joka päivä pitkin päivää tintanneet tasaiseen tahtiin. Normaalisti olen tuon elämäntavan kirjallisen kuvaamisen kaksi peukaloa ylös kannattaja, tällä kertaa se ainoastaan ärsytti.
Hyi.
Suomennos: Kaarlo Nuorvala…. panee vain miettimään, että onko se Kaarlon syy, että tämä kirja ärsytti vai onko syy Henry Kanen.
Kyllä tämä periaatteessa sujuva suomennos oli, joitakin kummallisuuksia oli mukana, tietty, mutta kun…. ärsytti.
Kansi: Tuima amazoni iso pyssy kädessä osoittaa pelästynyttä tummatukkaa. Uskoisin, että tämä kansi on varta vasten tätä kirjaa varten maalattu vaikka ei osuvasti sisältöä kuvaakaan, ei tuo amerikkalaiselta tuotannolta näytä. Näyttää lähinnä 50-lukulaiselta kotimaiselta tuotannolta, jonka päälle on plätkäisty kirjan nimi.
Ihan kiva, jos tuollaisesta tykkää.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää