Tarkastaja McCormick: Kun naamio putoaa... (Tarkastaja McCormick #12/1964)
Kirja:
Tarkastaja McCormick yritti panna tiukasti hanttiin Jerry Cottonille mitä tuli saksalaista alkuperää olevaan kioskikirjallisuutten Suomessa, mutta tappioksihan tuo kääntyi. Mutta kunnioitettavan monta numeroa sitä ehti ilmestyä ja aika lyhyen ajan sisällä luettuani niitä pari, en voi kuin ihmetellä, miten helvetissä se pärjäsi niinkin pitkään kuin pärjäsi.
Ei tämäkään kauhean hyvä ole. Puolinokkela juoni, jossa McCormick hilppaloitsee toiseen kaupunkiin ja näyttelee yxityisetsivää. Oveluuden multihuipennus. Nyrkkejä, kurvikkaita naisia ja tulipunaisia huulia ja lopuksi paha saa palkkansa. Yksinkertaista viihdettä kaltaiselleni yksinkertaiselle miehelle. Jostain syystä tällä kertaa ei vain viihdyttänyt kauheasti.
Suomennos: Jokisen Pirkko käänsi ja toimivasti käänsi. Yhdessä vaiheessa kesken lukemisen jäin pohtimaan, että onkohan Jokiska vielä hengissä. Laskeskelin, että ei taida olla. Sääli. Olisi ollut kiinnostava ottaa yhteyttä ja kysellä muistoja tuon ajan kioskikirjallisuus bisneksestä.
Kansi: Taiteilija Noiquet on kyllä loistava, yksi ehdottomista lemppareistani. Helposti tunnistettava tyyli ja taskussaan noin miljoona taiteiltua kantta, joista jokainen toimii paremmin kuin lyijykynä.
Tässäkin kannessa vaihtelee mustavalkoisuus ja värillisyys mitä parhaiten, unohtamatta sitä, että katse, kuten tarkoitettua lienee, hakeutuu ensin tuohon hottikseen pitsipöksyissään ja sitten tupakoivaan komistukseen. Siinä taas tulee kaikki tarpeellinen luvattua kirjasta, jonka ostamista pohtii. Minä ainakin olisin ostanut. Ja ostinkin. En tosin tuoreena, mutta kuitenkin. Kaksi palloa lisää pelkästään tuosta kannesta.

Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää