Evelyn Webb: Paluu elämään (Lepohetki #1 (1964))
Kirja:
 Lepohetki oli kummallinen sarja. Ulos tuli kunnioitettavat 30 kirjaa ja jossain kymmenennen kirjan tienoilla sarja muuttui lääkäri-romantiikka-kirjoista vauhdikkaaseen dekkarointiin. Mitä lie tapahtunut? Muutoksia toimituksessa?
Harvoin kuitenkaan olin niin oman mukavuusalueeni ulkopuolella kuin tätä kirjaa lukiessa.
Sujuvaa tämä oli, romanttista tämä oli mutta kuitenkin, ehkä ei mitenkään yllättäen, en kokenut tätä mitenkään omakseni. En lähellekään.
Silloin tällöin olen pohdiskellut, että olisiko minusta tuottamaan romantiikkaa, sillä se kuitenkin on ainoa pulp-kirjallisuuden perillinen, jota Suomessa edelleen julkaistaan ja ostetaan. Tarkoituksena on ollut edes yksi tälläinen lukaista, että saisi edes jonkun kosketuspinnan, mitä tämä on. Nyt olen lukenut. Ei minusta tälläistä olisi tuottamaan. Tarkoituksetonta väkivaltaa ja päälle liimattua pornoa on helpompi tuottaa.
Ihan kiva, jos tälläisestä tykkää. Ei kuitenkaan mulle. Ja sarjassa on edessä vielä kolme muuta Evelynin kirjaa. Hmm.
Valitettavasti InterNetin loputtoman ihmeellinen maailma ei tarjoa mitään tietoa kirjailijattaresta.
Suomennos: Suomentaja jää tuntemattomaksi varmastikin maailman tappiin asti, kuten niin moni muukin suomentaja on aikojen saatossa jäänyt. Tuskin tuo edes itse muistaa tätä kirjaa.
Käännetty tämä oli, oli pistetty sanoja peräkkäin ja juoni tuli selville.

Kansi: Kansi vastaa sitä, mitä odotan tämän kategorian kirjojen olevan. On komeaa lääkäriä, joka yrittää kurkkia kauniin hoitajattaren kaula-aukosta sisään. Hoitsu tietää sen ja painaa kirjoitusalustan rintaansa vasten, estääkseen näkymän, mutta ei kuitenkaan uskalla kannella, sillä kurkkija on arvoasteikossa korkeammalla.
Kauhean kalpea tuo kansi on, mutta kauniisti maalattu.

Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää