Steven Spetz: Nuke Hill (Kotka-sarja (1989))
Kirja: Merkintöjeni perusteella luin tämän ensimmäisen kerran samana vuonna kuin tämä suomennos ilmestyi. Mielikuva on, että kovasti tästä silloin tykkäsin. Ja onhan tässä kovasti kaikenlaista sellaista, mitä kasvava mieli tarvitsee. On sotaa, on mörköjä, on hulluutta, on rohkeutta ja tosimiehiä.
Toinen kerta sitten tuli nyt, tänä vuonna, 2005. Eikä tämä enää ihan niin hyvä ollut kuin muistin. Kaikki edellä mainitut elementit ovat edelleen kansien sisällä, mutta…. mutta kyllä tämä aika pöljä oli. Eikä edes sillä hyvällä tavalla pöljä, vaan pöljä pöljä. "Nuke Hill on totista totta" sanoo takakansi ja vertaa kirjaa Navaronen tykkeihin. Ihan niin kovia vertailuja en itse uskaltasia tehdä, lähinnä vertaisin tätä melkeinpä mihin tahansa Showtime-kanavan elokuvaan. "Tämä tositapahtumiin perustuva romaani todistaa, että luvaton sormi voi laukaista ydinaseen". Mikäköhän tässä kirjassa oli se tositapahtuma? Möröt ohjustukikohdassa varmaankin. Lisäksi Amerikkalaisten maailmanpoliisius oli näemmä jo aika selvää herran vuonna 1987 kun kirja kirjoitettiin, mutta ei sitä tullut silloin ajateltua, nyt se kyllä ärsytti. "Hohum", tuli sanottua useasti, kun tätä tavasi. Kaiken lisäksi tuntuu, että herra Spetzillä tuli kirjan loppua kohden kiire, niin hätäiseen loppu kirjalle tulee.
Suomennos: Virpi Kosonen on tehnyt mallikkaan työn, mitään mainittavaa en löytänyt. Ehkä 80-luvun loppua kohden tultaessa alettiin suomennoksilta vaatia enemmän.
Kansi: "Ite minä tämän tein" sanoi taiteilija kun tätä vaimolleen näytti. Aika karu tuo kyllä on.
Minä sanon:

Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää