Joe R. Lansdale: Yöjuoksijat (Jalavan kauhusarja (1996))
Kirja:
Vaikka en ole muistiinpanoja asiasta tehnyt, kaikki viitteet ovat, että olen tämän kirjan ennenkin lukenut. Juoni oli tuttu vaikka yksityiskohdat olivat lipsahtaneet mielestä ja kirjan välistä löytyi jopa sinne jättämäni kirjanmerkki.
Muistan tykänneeni tästä edelliskerrakin ja niin tykkäsin taaskin. Toimii, eikä aikakaan ole pahemmin tästä ohitse ajanut.
Okei, tarkennetaan: tämä alkoi toimimaan heti kun alun loputtomista metaforista päästiin eroon ja Lansdale alkoi kuljettamaan juonta sanakikkailun sijaan.
Jostain luin, että kirjana tämä muistuttaa Stephen Kingin varhaistuotantoa. Kyllä tuohon lyhyen kauniiseen analyysiin on yhdyttävä ja heti perään huudetta MUTTA! Huomattavasti enemmän verta, spermaa ja suolenpätkiä tässä oli, ei mitenkään yllättävästi, onhan Lansdale splatter-kauhun yksi airuista. Kauhuelementit tässä olivat aikalailla kuten Kingillä oli…. ja on vieläkin nuo samat elementit vieläkin Kingillä käytössä.
Ei tämä niin kauhea ollut, että olisin yöuniani menettänyt. Hyvä, sujuva ja hurmeinen kuitenkin.
Suomennos: Jalava on aina ottanut suomennoksen tärkeyden tosissaan ja on panostanut niihin. Komeaa jälkeä Puumalaisen Anita tekee. Pohdittua, huomaamatonta ja sujuvaa.
Kansi: Suomennoksien ohessa Jalava panosti tosissaan kansiin. Niin tässäkin. Parit uhkaavat kaverit jotka ovat yhdessä kuin siamilaiset kaksoset, ilmeisesti kuvaten kirjan pahispäähenkilön päässä asustavaa Cliveä. Tumma, jännä ja uhkaava kuva, toimii.
Tosin kirjan kustantajan nimi sekä itse teoksen nimi pikkaisen hukkuu tuohon kuvaan. Kyllä. Kansi kuvaa kirjaa hyvin.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää