Richard Deming: Kukaan ei sure (Ilvessarja #75 (1967))
Kirja: Jo kansilehti on mielenkiintoinen. Kirjan nimeä seuraa paksu musta palkki, jonka alta kuultaa läpi teksti ”Kuolema keittiössä”. Kirjan nimi on siis nähtävästi vaihtunut aivan viime hetkessä – painovaiheessa - ja ”työnimi” on peitetty kyseisellä palkilla. Kirjassa tosiaan tapahtuu kuolema keittiössä, mutta ehkä alkuperäinen nimi on koettu liian mielikuvituksettomaksi.
Kertomus on genrensä tyypillinen edustaja. Kersantti Matt Rudd tutkii siinä huumediilerin murhaa ja kohtaa tarinan edetessä sekalaisen konnakatraan, muutaman narkin ja pari seksuaalisesti vapaamielistä sutturaa, jotka pitävät Ruddia tietenkin aivan vastustamattomana. Välillä miehellämme on luonnollisesti ongelmia tyhmän ja tärkeilevän esimiehen kanssa, niin kuin tällaisissa tarinoissa jostain syystä lähes aina. Harvat vapaat hetkensä Matt viettää viskiä juoden ja naikkosten kanssa piehtaroiden. Richard Deming lyö siis pöytään lähes kaikki kliseet mutta kuvaa toisaalta poliisin toimintatapoja uskottavan tuntuisesti ja valottaa esimerkiksi virkavallan edustajan ja vasikan välisen suhteen hienovaraisuuksia. Googlettamalla löytyi mielenkiintoinen tieto, että Deming kirjoitti myöhemmin urallaan muun muassa Starsky ja Hutch -kirjoja.
Käännös: J.V. Ilkka käänsi ja selvisi urakasta ihan kelvollisesti.
Kansi: Ilvessarjan kirjoissa on yleensä todella tyylikkäät kannet. Tällä kertaa on lipsahtanut vähän huonompi tekele. Ongelmana on kömpelö piirrosjälki, jota toisaalta järkevä taitto ja tyylikäs kirjasintyyppi kompensoivat.
Minä sanon: 
Mr. Idiot

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää