Henry Kane: Kahdesti kuollut (Ilves-sarja #14 (1961))
Kirja: On vaikea kuvitella huonompaa alkua kirjalle.
Tämä tapahtui jouluaaton edellisenä iltana. Joulun aikoihin New Yorkissa. Kuka pystyy erottamaan päivän yöstä? 24. päivänä joulukuuta (piti olla jouluaaton EDELLISENÄ iltana! arv. huom.), sateisena, pimeänä iltana. Puhelin soi. Pärinä repi korviani. Mutta itse ääni ei saanut sitä aikaan, vaan korva. Tai itse asiassa mies, johon korva kuului. Tämä mies oli juuri varustautunut ja täysin kypsä kuumaan kylpyyn ja sen jälkeen lepoon. Melkeinpä sellaiseen uneen, joka seuraa, jos teitä isketään patukalla päähän, tai vaikkapa hiekkapussilla. Tavoittelin puhelinvehjettä.
- Minulla on täällä silmä, ääni sanoi. Tarvitsen toisen silmän. Ääni oli etsiväluutnantii Parkerin, joka kuuluu murharyhmään.
Kurkkuni oli kuiva ja päätäni särki villitysti. Olin viettänyt melkoisen illan. Se tapahtui eilen. Mutta tänään oli seuraavan päivän ilta.

Tuohan on melkein surrealismia. Jatkossa tyyli selkiytyy hieman, mutta käsittämättömyyksiä tulee edelleen vastaan tasaiseen tahtiin.
Eräs virallisesti jo kertaalleen kuolleeksi todettu professori vaikuttaa kuolleen toistamiseen. Suremaan jää kokonaista kolme viehättävää vaimoa ja niinikään hemaiseva teini-ikäinen tytär. Sopan aineksia ovat myös muhkea perintö ja kadonnut pussillinen timantteja, jota eräs gansteri väittää omakseen. Lisäksi mukana häärii seksikäs (tietenkin!) naisetsivä, joka jouduttuaan putkaan liikennerikkomuksista kutsuu avukseen Peter Chambersin. Chambers toimii tarinan kertojaäänenä ja suvereenina sankarihahmona, johon kaikki naiset käyvät kuumina.
Kirja koostuu enimmäkseen jankkaavasta, ilmeisesti nokkelaksi ja hauskaksi tarkoitetusta dialogista. Toimintaa on vähänlaisesti, ja kirja tylsä. Viihdyttävintä siinä on erittäin ontuva kielenkäyttö ja lukuisat loogiset kömmähdykset, joita bongaamalla lukija voi viihdyttää itseään.
Tarina huipentuu järkyttävän kliseisesti tilanteeseen, jossa kaikki jutun osalliset ovat läsnä seuraamassa, kuinka Chambers huimaavaa päättelykykyä osoittaen ratkaisee koko mysteerin ja paljastaa murhaajan. Ja tietenkin hän myös poimii kaunotarryppäästä itselleen sen kaikkein kuumimman tapauksen. Tai kuten Chambers sen meille itse sanoiksi pukee: Ja niin kaikkosi minusta kaikki ennakkoluuloisuus kahdeksantoistavuotiaita kohtaan...
Suomennos: Ilves-sarjan vakikääntäjä Kaarlo Nuorvala asialla. Mies lienee ollut jopa pääsyyllinen kirjan kökköyteen. Hän ei selvästikään ole aina ymmärtänyt kääntämäänsä. Esimerkiksi rahattomana olemista kuvataan kahteen otteeseen sanalla "poikki". Kaarlo on siis kääntänyt sanan suoraan englannista jäämättä sen kummemmin miettimään , miten se sopii asiayhteyteen."I´m broke" kääntyy näin ollen "olen poikki"!
Kansi: Ilves-sarjassa kannet olivat aina tyylikkäitä. Niin tässäkin.
Minä sanon:
Mr. Idiot

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää