Harry Whittington: Oletko sinä mieheni? (Ilvessarja #13 (1961))
Kirja:
Ilvessarja taitaa olla tunnetuin sarjoista, jotka kärsivät koviten kotimaisesta tavasta lyhennellä kirjoja. Tämäkin kirja kärsii kovasti, lopputulos ainakin on luvattoman sekava ja poukkoileva. Nyt jälkimakuna oli lähinnä nuiva ja typerä vaikka omalla hölmöllä tavallaan kirjan perusjuoni olisi saattanutkin olla innostava.
Nopealla surffailulla en kuitenkaan löytänyt ainuttakaan arvioita tästä teoksesta, en millään kielellä. www.goodreads.com sivuilla minäkin olen ainoa, joka tunnustaa tämän lukeneensa, että ei sielläkään pääse vertailemaan.
Mutta ei tämä mitään suuria hurraa huutoja aikaan saanut, sillä tämä oli lyhyen ajan sisällä toinen Whittingtonin kirja jonka luin. Ja se oli hyvä, se toinen.
Suomennos: Suomentaja on Kaarlo Nuorvala ja hänen suomennoksiaan ainakin tunnutaan arvostavan, mutta silti…. ei aivan kohdallaan kaikki ole ("… ja seksinen kuin mikä" tai "…. pistivät minut purtiloon." tai " Olin sopinut kohtauksesta autonkuljettajanne kanssa").
Pakko se myös on uskoa, että vielä 60-luvulla autoja kutsuttiin vaunuiksi eikä silloin juotu lämmintä kaakaota vaan kuumaa suklaata. Ei kauhean hyvää makua Nuorvalan suomennoksista tämä teos jättänyt.
Kansi: Likimain kaikissa Ilvessarjan kirjoissa oli komeat kannet. Niin tässäkin. Ainoa tyylirikko tässä muuten varsin tasapainoisessa kannessa on tuo aavemainen riisipaperilampun hahmo. Miksi se on tuossa? Mutta muuten Seinäjoen Kirjapainon graafikko on tehnyt hyvää työtä, jopa tuo teoksen nimi istuu kuin silmä tuohon kohtaan jättimäisine kysymysmerkkeineen.
Pakko mainita: Koko Ilvessarjan ajan yhtenevänä jatkunut ulkoasua on komean näköinen hyllyssä.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää