Anonyymi: Anna raudan valittaa (Hurtta-sarja #1/1975)
Kirja:
Näköjään tämä oli toinen kerta kun luin tämän. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1990 ja nyt, 21 vuotta myöhemmin, kaikki muistikuvat ovat jo kadonneet. Ihan kuin olisin ensimmäisen kerran tämän lukenut.
Kustannus Oy Karkir ei kauhean luotettavalta firmalta tunnu, mitä nyt olen netistä lukenut. Kaikenlaista epäilyttävää säätöä oli firmalla. Näemmä Karkir on nykyään "Loppunut" ainakin jos Kauppalehden Y-rekisteriin on luottaminen. Mutta erilaisia kotimaisia jännäreitä tuo yritti julkaista ja se on kuitenkin aina kannustettavaa ja ihailtavaa toimintaa.
Yksi Karkirin lyhytikäisistä sarjoista oli tämä Hurtta-sarja.
Jännitystä tuntemattomaksi jäänyt kirjailija yrittää ihan tosissaan luoda ja juuri kun jännityksen pitäisi laueta, niin vetäistään täysin mystinen ratkaisu, jolla pääkonna saadaan pelistä pois. Sitä seuraa sitten lehdistötilaisuus, jossa selitetään, että pääkonna oli hullu ja juttu loppui siihen. Töks vaan.
Moottoripyöräurheilusta kirjailija kuitenkin tuntuu tietävän paljonkin, sen verran eläväistä sen kuvaus on. Tai ainakin se tuntuu eläväiseltä tämmöisestä, joka moisesta ei mitään tiedä.
Hupasa pökäle tämä oli. Nopeasti luki sohvalla.
Kansi: Yksi ehkä maailman historian rumimmista kansista tässä. Kaisani totesi, että "porno".
Ja onhan tuo, nuo rusket/oranssit/keltaiset ympyrät, pinkki yläpalkki ja epämääräisen väriset vauhtiviivat. Kuva kyllä näyttää lähinnä siltä, että Karkirin graafikko on ottanut jonkun moottoripyöräkuvan ja tuupannut siihen päälle tuon epämääräisen muodon jossa numero 13 ja taustalle nuo ympyrät.
Ja saanut aikaiseksi kokonaisuuden joka on kerrassaan ruma.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää