Arthur Conan Doyle: Punatukkaisten säätiö (Sherlock Holmes #2 (1981))
Kirja: Heti alkuun on tunnustettava, että pidän Doylen Holmeseista paljon. Mielestäni ne ovat yllättäviä, vauhdikkaita ja uskomattoman hyviä ajankuvassaan, unohtamatta jännitystä, mikä niihin tarinoihin sisältyy. Tiedän kyllä, että Holmesin seikkailut olivat alun alkujaan novelleja, juuri näitä, mitä tässä kokoelmassa on, mutta silti olen kallellani tykkäämisissäni niihin pidempiin Holmes tarinoihin. Niissä juonen kehittely, tunnelmien kuvaaminen ja yllättävien päättelyiden tekeminen vain pääsee enemmän oikeuksiinsa.
Kaikki tuo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä viiden tarinan kokoelma olisi ollut hyvä, mutta ei vain niin hyvä kuin se laatu, mitä odotin.
Hyvin kirjoitettu, todella mukavan sujuvaa luettavaa joka kaikesta huolimatta jättää nälän lukea lisää Holmeseja ja varsinkin himon lukaista joku päivä tuon salapoliisin mestarin seikkailuja ihan alkuperäiskielellä, päästä nauttimaan siitä loistavasta ajankuvasta, mitä näissä on.
Vähän kuitenkin pidän kyseenalaisena tapaa, jolla tämä kirja on Suomessa toimitettu Viihdeviikarien toimesta. Tämä on osa novellikokoelmasta "The Adventures of Sherlock Holmes", eli tässä on noin puolet tuon kirjan novelleista. Lisää em. kokoelman novelleista julkaistiin Viihdeviikarien Sherlock Holmes-sarjan seuraavassa teoksessa. Mutta ei kuitenkaan kaikki. Kaksi novellia jäi ylitse. Ilmeisesti olisi ollut liikaa vaivaa ja hintavaa julkaista "The Adventures of Sherlock Holmes" yhtenä niteenä. Kulttuuriteko se olisi ollut, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta ilmeisesti kulttuurin tekeminen ei ollut Viihdeviikarien agendassa kovin korkealla. Toisaalta, tuollainen toiminta on taas historiallisesti oikein tässä kioskikirjallisuus-genressä.
Edes se, että tämäkin kirja on ladottu tuolla käsittämättömän pienellä fontilla ja tiiviillä rivivälillä ei työnnä pois. Innoissani luin.
Suomennos: Turhahan se olisi ollut mainita, kuka nämä oli suomentanut. Tai sitten suomentaja oli ujo. Mutta hyvää työtä, todella hyvää työtä. Alkuperäinen henki suomennoksessa oli vahvasti läsnä.
Kansi: Kuka on H. Luhtala? Googlettamalla ei saa mitään selkoa asiaan, ei edes etunimeä.
Jotain hassua tuossa kuvassa kyllä on. Selkeästi siinä on Sherlock itse, mutta koko kuva on jotenkin.... kaita. Mutta mukavan tasapainoinen kansi muuten on, kaikki osaset mukavasti tasapainossa. Jopa tuo ruskea väri sopii hyvin kun ajattelee tuota ajanjaksoa, mihin nuo seikkailut sijoittuvat. Yhtälailla sopii nuo kaarevat kulmat kuvan ympärillä. Hyvää kokonaisuus, mutta kuva.... kaita.

Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää