Päivitykset
Arviot
Linkit
Yhteydenotot
Kiitos
Haku
#
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
W
X
Y
Z
Ä
Ö
![]() |
|
Alex Raymond (oikea nimi: Ron Goulart): Tuhoava ääni (Flash Gordon #1 (1980))
Kirja: Vaasa oli kyllä mitä ennakkoluulottomin kustantaja. Jostain syystä toivot markkinoille pulp-scifiä kaiken dekkariuden keskelle. Tälläistä toimintaa tarvittaisiin tällä hetkellä lisää, kokeilevuutta. Vaikka Vaasalle olikin täysi mahdottomuus julkaista sarjojaan minkäänlaisessa oikeassa, alkuperäistä myötäilevässä järjestyksessä. Kaksi Flashia Vaasa sai ulos, alkuperäisnumeroiltaan kakkonen ja nelonen. Toinen kerta, kun tämän luin, tosin ensimmäisestä kerrasta taitaa olla liki 40 vuotta. Mutta sen muistan, että silloin en tästä yhtään pitänyt. Taisin olla vain ymmärtämätön nappula silloin, sillä nyt tämä toimi oikein hyvin. Flash Gordon ei ole hahmona mitenkään hirvittävän rakas minulle, vaikka kummisetäni kaverin elokuvasta piti kovasti ja minä olen oikeasti aina pitänyt Queenin Flash Gordon ajasta enkä pahemmin irvistele Flash Gordon sarjakuville. Mutta aina vähän epäilyttää lukea sarjakuviin perustuvia kirjoja. Pitäisi olla ennakkoluulottomampi, sillä tämä oli ihan mainio. Hölmö, mutta mitä mainioin. Pelkästään takakansi teksti on tässä mitä houkuttavin: ” Magneettinen kenttä on kaapannut avaruusaluksen ja vetänyt sen maanalaiseen kaupunkiin. Flash Gordonin onnistuu hypätä turvaan vain hetkeksi, sittä jättiläismäinen ihmissyöjähämähäkki sieppaa hänet verkkoonsa, josta hänet lopulta pelastaa punatukkainen kaunotar. Mielipuolinen muusikko Pan yrittää hallita planeettaa hermoja repivän korkean äänen avulla. Tuhoava ääni on yhsitelmä henkeäsalpaavia seikkailuja, romantiikkaa ja tulevaisuuden tiedettä. Se on kirja, jota et voi jättää kesken.” Aivan mahtavaa. Eikä sovi unohtaa sitä, että jo 1974 osattiin osuvasti ennustaa tulevaisuus ja sen tapahtumat: ”- Minä annan edelleenkin etusijan oikealle musisoinnille, vastasi tyttö. Kolmiulotteisten muusikkojen heijastuskuvien kuunteleminen ei oikein vastaa minun käsitystäni musiikista”. Osui ja upposi ja niin tätä päivää. Ei tämä täydellinen ole, loppua kohden vähän laahaavaksi muuttui, mutta oikein mainiota viihdettä. Suomennos: M. Hossa suomensi paljon ja oli Vaasan tallissa niitä parempia tekijöitä. Tälläkään kertaa ei mitään kummalista, vähän vanhahtavaa suomena 80-luvun alun kieleksi, mutta kelpaa oikein hyvin. Kansi: Alkuperäinen kansi käytössä ja mikä ettei. George Wilson osasi kyllä maalata vaikka Flash Gordonilla onkin kova-ummetus-päällä-ilme. Mutta hyvin osuu kaikki pienet kuvat kirjan tapahtumiin, kauniisti maalattuna. Kaiken kruunaa vielä foliolla painettu Flash Gordon logo. Aivan loistavaa. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |