Owen Gibson: Paholaisen partio (Etulinja #1 (1964))
Kirja: Etulinja-sarja kulki kustantajalta toiselle kahdeksan vuoden pituisen historiansa aikana. Päätellen siitä, kuinka vähän näitä pyörii divareissa tai www.huuto.netissä, niin kovin on tämä sarja haluttua luettavaa.
Omalla tavallaan runollisen kehän sai myös aikaiseksi tämä teos. Sen lisäksi, että tämä oli Etulinja-sarjan ensimmäinen teos, se on myös julkaistiin uusintapainoksena sarjan viimeisenä teoksena.
Pääsääntöisesti tuntuivat olevan Australialaista alkuperää Etulinja-sarjan teokset. Kovin useaa niistä en ole vielä lukenut, mutta kyllä tarinoissa näyttäisi olevan muidenkin maiden sotilaiden edesottamuksia kuin vain Aussien. Kuten oli tässä sarjan aloittavassa teoksessa.
Nippu Ausseja jää ikävästi jälkeen omistaan ja joka puolella suorastaan kuhisee toinen toistaan inhottavampia ja raakoja Japanilaisia vihollisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että ei löytyisi aikaa keskinäiseen kahinointiin siitä, kuka oikein on kovin jätkä ja johtaa porukan epätoivoista selviytymistaistelua.
Ihan pätevää ympäristön kuvausta, viidakon hiostavan hikisen kuumuuden kuvaus varsinkin onnistui samaten kuin malarian ja sen oireiden.
Jotenkin tällä kertaa kyllä häiritsi kirjassa vilisevä rasististen ilmaisujen paljous. Hyvin usein osaan tuupata tuon lokeroon "se oli silloin se", mutta tällä kertaa se alkoi häiritsemään. Tottahan se, että vihollista ei sota-aikana ainakaan rakasteta, mutta tätä lukiessani räsähteli ilmaisut kuten "keltaiset rakit", "keltaiset sekasikiöt" ja "…he papattivat kuin apinat".
Ladontavaiheessa oli taas ollut latojalla liikaa sormia tai liian kiire, sillä vääriä kirjainmerkkejä lauseiden päättyessä löytyi sieltä täältä.
Suomennos: Täsmälleen sama suomennos julkaistiin myös uusintapainoksessa. Eli tämä Pirkko Jokisen suomennos. Pirkon vastuulle tuli myös Tarkastaja McCormickin suomentaminen, Sarjakustannus kun aloitti sen saman vuonna kun Etulinjan.
Mukavasti hän ainakin englanninkielen taitoi, mutta joitakin täysin käsittämättömiä ilmaisuja oli mukaan hiipinyt, kuten "Olen matti, että heillä on sapuskaa noissa repuissa." Lisäksi kirjassa ihan liian usein henkilöt sanovat toisilleen miehekkäästä "Jeaah". Aluksi se huvitti, jatkuvasti sitä käytettäessä häiritsi.
Eikä tässä kirjassa edes ole sitä paholaista, johon nimi viittaa.
Kansi: Parempi kansi valikoitui uusintapainokseen. Tässä Etulinja-sarjan ensimmäisessä numerossa ei tosin ole mitään vinkkiä siihen, että kyseessä on Etulinja-niminen sarja, mutta Sjöblom niin sanoo, niin pakko se on uskoa.
Tässä teoksessa ei tosiaan ole minkäänlaista logoa. On vain kauhistunt japanilainen (hassuine viiksineen) ja vihollinen liekinheitin kädessä sekä kirjailijan nimi pienelle ja teoksen nimi kahdella värillä. Karua.
Ja kömpelöä.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää