Michael Avallone/Valerie Moolman: Juokse, vakoilija, juokse (Nick Carter #1 (1966))
Kirja:
 Nick Carter oli yksi pisimmistä sarjoista, joita on julkaistu tässä niin rakastamassani kirjallisuuden alalajissa. Ainakin 229 kirjaa saatiin ulos ja se jos mikä on kunnioitettavaa.
Carterhan synnytettiin Amerikassa kilpailemaan Brittien James Bondin kanssa ja ainakin tämä sarjan ensimmäinen osa on niin Flemingin James Bondin kaltainen kuin vain voi olla, oikea tyylikkäästi pukeutuva, matkustamisesta ja naisista pitävä maailman pelastava salainen agentti. Jolle on tatuoitu salaistakin salaisemman agenttiryhmittymän logo käsivarteen. Ja nimet kaikille mukana kantamilleen aseille.
Mainiota agenttiviihdettä tämä oli varsinkin kun uhkapelin kohteena ei ole koko maapallon valtiuus vaan paljon vaatimattomampaa. Keskustelut käydään sujuvalla salakielellä, jonka murtamiseen ei tarvita edes ajattelua ja rikollisten kiinniottamisen avustuksena on teknisiä keksintöjä. Naisia, viinaa ja väkivaltaa.
Miellyttävää luettavaa.
Suomennos:
 Kääntäjän Veijo H. Kainulainen joka myös kirjailijana tunnetaan. Sen kyllä huomasi. Todella hyvin käännetty, kaikki kohdallaan ja kaikki sujuvaa. Ilo lukea.
Kansi:
 Blondi pötköttää mukavasti yläosattomissa tyynyillä räikeän punaisessa taustassa. Kirjasarjan logon vieressä komea irtopää virnuaa parransänkineen. Taiteilija molemmille on tuntemattomuus, mutta ainakin minua miellyttää tapa, jolla blondin hiukset valuvat tyynylle. Sexy.

Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää