Arviot
Kiitos
Linkit
Päivitykset
Yhteydenotot
Haku
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
W
X
Y
Z
Ä
Ö|
|
| James Crumley: Äitiä ikävä (Book Studio (1994)) Kirja: Ensimmäiseksi luettavakseni Crumleyksi päätyi C. W. Sughrue saagan kakkososa, koska en muistelin omistavani ensimmäisenkin, mutta missä tuo lie, jos edes omistan. Toivoin pitäväni tästä kirjasta huomattavasti paljon enemmän kuin pidin. Luulin, koska olin kuullut tästä sarjasta vain hyvää. Ehkä ei olisi pitänyt olla ennakko-odotukset niin korkealla, koska enemmän tätä lukiessa tuli äitiä ikävä. Vaikka kannessa Gerald Petievich kehuu, että "... selvästi paras koskaan kirjoitettu rikosromaani" niin en siltikään pitänyt. Enkä myöskään ole ihan varma, että Petievich paras kehumaan, koska ainakaan hänen omissa kirjoissaan ei monia helmiä ole. Paljoa hyvää tästä en löytänyt. Ideana ihan nokkela kadonneet etsintä tarina johon mukavasti sekaan heitetään tuore äiti ja tuon lapsi sekä seksiä ja väkivaltaa. Kaikki osaset olivat oikein ja hyvin kohdallaan. Mutta tällä kertaa, kuten aina vain useammin, mitä vanhemmaksi tulen, ärsytti rappio-elämän ihannointi. Tuosta syystä en ymmärrä netin rappio-striimaajiakaan yhtään, niissäkään ole mitään ihannoitavaa. Huumeita käytetään, viinan kanssa läträtään ja seksiä. Ainoa mikä oikeastaan puuttuu, niin on rock'n'roll. Parit hauskat kohtaukset on (kuulostaako tutulta: "Cromwellingtonin suu yritti kovasti olla näyttämättä hänen persläveltään") ja Sughruen Vietnam veteraanin angsti sekä viittaukset Vietnamissa tapahtuneisiin asioihin pitävät kirjan kuitenkin kellumassa ja luettavana vaikka en pahemmin odota, päätyykö koskaan luettavakseni lisää Crumleytä. Suomennos: Risto Raitio ei sano mitään suomentajana vaikka mies on ollutkin Ruumiin kulttuuri-lehden päätoimittaja. Ihan mainio suomennos, harkittu ja tuntui oikealta. Tosin ilmaisu "Kohta jpp. seuraavana päivänä...." jää mysteeriksi. Kansi: Kari T. Leppänen, Mustanaamio-ajoista asti yksi ehdottomia kuvittaja suosikkejani maalasi kannen jossa juna porhaltaa kohti. En ihan osaa yhdistää, miten kansi osuu sisältöön, mutta hienon sateisen tunnelma on saatu aikaiseksi. Ei haittaa edes se, että tämä kopio, mikä minulla kirjasta on kantta raiskaa parit hintalapun jämät, joita ei vain onnistu irrottamaan. Kari T. Leppäsen kansista pitäisi myös tehdä kokoelmateos, iso, missä näitä esiteltäisiin. Mukaan tietty Mustanaamion kansia. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |