Donald
E. Westlake: Olen palkattu murhaaja (Ässä-sarja #1 (1966))
Kirja: Ässä-sarjaa yritti kunnioitettu Valpas-Mainos Ky pariin kertaan
julkaista joista vuonna 1966 aloitti toisen yrityksen tämä kerrassaan
loistava Westlaken "Olen palkattu murhaaja".
Westlake on pitkään ollut yksi suosikkikirjailijoitani ihan vain jo
pelkästään Dortmunder-kirjojen takia, joiden parissa olen monet tirskahdukset
päästänyt. Parkereitakin on tullut luettua ja oikeastaan tämän kirjan
voisi sanoa olevan esi-Parker, saman tyylinen kyyninen ja kylmän välinpitämätön
päähenkilö tässä kirjassa seikkaileva Clay on.
Vaikka tämä on Westlaken ensimmäinen täysipitkä kirja, pysyy tässä tarina
hyvin kasassa ja liikkeessä kokoajan, hetkeksikään pysähtymättä. Jopa
mukana oleva saippuaoopperamainen sivujuonne Clayn ja Ellan välillä
on kiinnostavaa seurattavaa eikä tunnu ollenkaan päälle liimatulta pakotukselta.
Vaikka Clay on palkkatappaja antaa Westlake kokolailla sympaattisen
kuvan miehestä ja hyvin onnistuu perustelemaan sen, miksi Clay tekee
mitä ammatikseen tekee. Ja vaikka mies onkin tappaja, toimii hän tässä
kirjassa lähinnä dekkarina yrittäen selvittää kuka tappoi Mavis St.
Paulin. Ja tekee oikeaa etsivän työtä tutkien, pohdiskellen ja johtolakoja
seuraillen. Syyllinen kyllä lopussa löytyy ja löytyykin sellaisesta
suunasta, että pakko sanoa, että olin yllättynyt.
Loppu ei suinkaan ole auvoinen kuten Dortmundereissa tai Parkereissa
vaan ahdistava ja surullinen.
Mutta ihan perkeleen hyvä tämä teos oli. Ryntää
siis heti divariin ja hanki tämä. Tämä oli kerrassaan loistava.
Suomennos: Kohtalaisen tunnettu kirjailija ja maailman matkaaja
Tapio Hiisivaara on ollut suomentamisvastuussa ja sen huomaa. Teksti
on sujuvaa ilman lauseita joiden sisältöä piti pysähtyä miettimään.
Huume sanasto miehellä oli kyllä hakusessa, mutta ei kai tuo ole ihmekään,
kun ajattelee, millainen paikka Suomi oli 1966. Kaikki kunnia Tapiolle
hyvästä suorituksesta.
Kansi: Kun vielä asuin vanhempieni lihapatojen ääressä, minulla
ja silloisella tyttöystävälläni oli chinchilla lemmikkinä. Loistava,
persoonallinen otus nimeltä Chilla. Annoimme sen juoksennella vapaana
ympäriinsä ja kun johdot oli kenkäplankilla käsitelty, jätti Chilla
ne rauhaan ja keskittyi, niin, kirjoihin jotka löytyivät kirjahyllyn
alahyllyltä. Tämä Ässä-sarja #1 oli yksi noista hampaita saaneista,
siitä johtuen tuo repaleisuus. Tuo myös todistaa sen, että minulla on
ollut tämä kirja yli 20 vuotta ja nyt vasta sain sen luettua.
Mutta hauska kansi tässä on. Miellyttäviä nuo sinisen siveltimen vedot
jotka softaavat miehen kasvot. Ja varsikin kun edellä olevan miehen
laseista heijastuu kauhuissaan oleva nainen, on kansi kokolailla kuvana
täydellinen. Ei kuitenkaan kovin lukemaan houkutteleva, mutta mainio.
Minä sanon:     
Palone
Jotain
lisättävää? Tästä
saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!
Pistetaulukko:
    :
Lue jo!
    :
Kannattaa harkita, lukemista
    :
Ihan jees
    :
Jos ei parempaa luettavaa ole
    :
Vaikka juurihoitoon ennemmin
    :
Vältä kuten syöpää
|