Erle Stanley Gardner: Tuomari Purleyn todistus (Auran viihdekirjasto #1 (1948)
Kirja: Perry Mason kirjojen saagassa, tämä on kirja numero kaksi. Kirja numero yksi on myös julkaistu suomeksi, tosin vuotta myöhemmin kuin tämä julkaistiin. Eli tämä on kirja, jolla Perry Mason tutustutettiin Suomalaisille. Enkä myöskään omista tuota 1949 julkaistua kirjaa, että en pääse lukemaan näitä järjestyksessä, missä ne on luotu. Kaikki on taas huonosti.
Esineenä tässä kirjassa taas on kaikki oikein. Sivujen reunat on painettu vihreällä värillä, näyttää hyvältä vaihtelulta kaikkien paperin väristen reunojen jälkeen. Lisäksi pehmeäkantiseksi kirjaksi tämä on sidottu tukevasti liiman käytön sijaan joten on vielä ryhdikäskin kohta 80-vuotiaaksi kirjaksi. Sekin, mikä hämmentää näin vuosikymmenten jälkeen on se, että kirjan kannessa selkestä lukee, että ”Garder-Sarja” ja yhdellä nimiösivulla ”Auran Viihdekirjasto N:o 1”. Minä omassa suuruudessani olen tuominnut tuon jälkimmäisen tämän sarjan nimeksi, mutta aina se jää epäilyksen mato, että olisko tämä sittenkin pitänyt olla ”Garder-sarja”.
Nimiösivulle on kirjattu ”H. Mäkinen 1949” joten ei tätä ole ihan tuoreeltaan hankittu luettavaksi.
Minulle tämä oli ensimmäinen koskaan lukemani Perry Mason-kirja, enkä ole tietääkseni myöskään tv-sarjaa nähnyt, vaikka tuokin oli suosittu täälläkin. Toisaalta, olen lukenut Gardnerin  salanimellä A. A. Fair kirjoittamia kirjoja ja niistä pitänyt.
Tästä en kyllä niinkään innostunut. Liekö syynä, että tämä on varhaista Gardneria, että mies ei vielä täysin omaa menestyvää tyyliään ollut löytänyt, mutta ei vain kulkenut. Mukava menneiden vuosikymmenten takainen tunnelma tässä on ja sitä korostaa vanhahtava suomennos, niin silti oli lukeminen aika tervassa kahlaamista. Eikä yhtään auttanut, että kirjan päähenmkilötär oli ehkä yksi ärsyttävimmistä naisista ikinä, kiukutteleva pms-nainen.
En kuitenkaan suoraan kokonaan Perry Masoneita tuomitse kadotukseen. Jossain välissä, kun aikaa on riittävästi vierähtänyt, olen valmis antamaan uuden mahdollisuuden.
Suomennos: Vähän vanhahtavaa Suomea, juuri sellaista kuin 40-luvun Suomi-filmeissä puhuttiin. Antoi hyvän tunnelman ja selvästi 40-luvulla oli suomentajinakin sellaisia, jotka tiesivät, mitä olivat tekemässä.
Kansi: Todella hieno kansi joka sopii kirjan tapahtumiin. Isolla päällä ilmeisesti Mason kannessa ja taustalla tapahtuva murha valaistussa ikkunassa. Tasapainoisesti luotu kuva, vaikka pikkasen ihmetyttää, miksi kirjailijan etunimet on pitänyt nimikirjaimiksi muuttaa.
Minä sanon: 

Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää